Tehy ja SuPer ovat aloittaneet tänä keväänä työtaistelun kohtuullisemman palkkauksen ja inhimillisempien työolojen puolesta. Ylityö- ja vuoronvaihtokielto ovat osoittaneet, kuinka julkinen terveydenhuolto on jo pitkään toiminut hoitajien loputtoman joustamisen varassa. Valtakunnansovittelijan sovintoehdotus, joka hylättiin, olisi jopa heikentänyt hoitajien oikeuksia. Lakko on työtaistelun viimeinen keino kestämättömässä tilanteessa.

Media on maalaillut kuvaa ahneista hoitajista, jotka lakkoilullaan vaarantavat potilasturvallisuuden. Potilas- ja asiakasturvallisuus on työnantajan vastuulla. Työnantaja on alimitoittanut henkilökuntaa vuosikaudet. Potilasturvallisuus on siis ollut vaarassa jo kauan ennen lakkoa. Työtaistelua käydään, jotta näin ei olisi enää tulevaisuudessa. Työnantajapuolen ollessa haluton ratkaisemaan hoitajapulaa, työtaistelutoimet ovat välttämättömiä.

Kansalaisten terveys ja henki on turvattava. Tätä ei tule kuitenkaan tehdä polkemalla hoitajien laillista lakko-oikeutta poikkeuslainsäädännöllä, jolla hoitajat pakotetaan lakonalaiseen työhön rangaistuksen uhalla. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköillä on lakisääteinen velvollisuus varautua ennakolta häiriötilanteisiin, kuten lakkoihin. STM lähetti kunnille ja sairaanhoitopiireille ohjauskirjeen, jossa annettiin useampia erilaisia ohjeita varautua lakkoon – riittäviä valmisteluja ei kuitenkaan tehty, vaikka työnantajalla on ollut kuukausi aikaa valmistautua lakkoon. Pakkolailla valtiovalta puuttuu työtaisteluun ja valitsee työnantajapuolen suosimisen.

Suomi resursoi sosiaali- ja terveydenhuoltoa merkittävästi muita Pohjoismaita vähemmän. Hoitajien palkka on Suomessa Euroopan matalampia. Se miten rahat kohdistetaan, on arvovalinta. Viimeistään nyt tulisi päättäjien lunastaa lupauksensa. Jo riittää hoitajien riisto!