Pinsiön-Matalusjoen erittäin uhanalainen raakku syntyy kuollakseen ennen aikojaan. Jos Tampereen Vesi jatkaa Pinsiönlähteen vedenottoa nykyisellä tasolla, on suuri riski, että joen raakku häviää kokonaan. Veden määrä on raakun kriittisin ympäristötekijä. Siksi pelkät kunnostustoimet joessa eivät riitä estämään lajin taantumista sukupuuttoon, jos vedenotto jatkuu ennallaan. 

Jätin viime vuoden syyskuussa valtuustoaloitteen erittäin uhanalaisen raakun suojelemiseksi Tampereen toiminnassa. Aloitteessa viitataan ministeriön tilaamaan selvitykseen raakun nykytilasta ja lajin suojelemiseksi tarvittavista toimista Suomessa (2020). Selvityksessä raakkututkimusta työkseen tekevä biologi Panu Oulasvirta arvioi, että raakun elinkykyinen lisääntyminen Pinsiön-Matalusjoessa on käytännössä loppunut Tampereen Veden vedenoton alettua 1970-luvulla. 

Oulasvirta tuo esiin metsätalouden vaikutukset vesistöön, mutta Pinsiön-Matalusjoen kohdalla hän korostaa erityisesti Tampereen Veden vedenoton merkitystä: Natura 2000 -verkostoon kuuluva Pinsiön-Matalusjoki kärsii Tampereen kaupungin vedenotosta Pinsiönharjusta. Vaikka Oulasvirta arvioi yleisesti Pirkanmaan raakkujokien tärkeimmäksi suojelutoimeksi valuma-alueiden kunnostamisen, Pinsiön-Matalusjoen kohdalla hän pitää vedenoton vähentämistä vähintään yhtä tärkeänä. Hän toteaa, että raakun suojelemiseksi joella “yhtä tärkeää on varmistaa riittävät alivirtaamat, mikä käytännössä saattaa tarkoittaa sitä, että Tampereen kaupungin tulisi lopettaa käyttövetensä ottaminen Pinsiönharjun lähteestä”. 

Tampereen Vesi tulkitsi samaa selvitystä omaksi edukseen: “Pinsiön-Matalusjoen valuma-alueella on tehty muiden kuin Tampereen Veden toimesta veden määrään ja laatuun vaikuttavia toimenpiteitä. Tämä on todettu myös aloitteen mukana toimitetussa julkaisussa (Oulasvirta 2020). Ensimmäisenä haittatekijöistä on mainittu maa- ja metsätalous.” On eriskummallista, miten samasta selvityksestä voidaan vetää näin erilaiset johtopäätökset. 

Tampereen Vesi ei voi sivuuttaa oman toimintansa vaikutuksia sysäämällä vastuuta yksinomaan maa- ja metsätalouden kontolle. On yksiselitteistä, että kunnostustoimet eivät auta riittävästi, jos joessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi vettä. 

Tampereen Veden tulee vähentää Pinsiönlähteen vedenottoa merkittävästi vesistön tilan ja uhanalaisten eliölajien elpymisen turvaamiseksi. Vedenottoa tulisi vähentää siten, että vettä pumpataan käyttövedeksi enintään n. 800 kuutiometriä päivässä, ja kuivina jaksoina tätäkin vähemmän. Vedenoton vähentäminen parantaisi samalla myös kriisi- ja huoltovarmuutta, kun pohjavesivarantoja ei kulutettaisi äärirajoille. 

Nyt on Tampereen Veden aika osoittaa vastuullisuutta ja parantaa raakun elinoloja myös raakun kriittisimmän ympäristötekijän osalta eli varmistamalla, että Pinsiön-Matalusjoessa virtaa riittävästi vettä. 

Saana Kuusipalo, kaupunginvaltuutettu (sd.), Tampere

Kirjoitus on julkaistu Nokian uutisissa 6.12.2025